[Edit: linkit muihin blogipostaukseen lisätty loppuun]
Kipakoiden keväinen retki Mikkeliin oli rentouttava ja luonnonläheinen. Tutustuimme myös paikallisiin käsityö- ja maatilayrityksiin.
Perjantain menomatkalla kävimme
Pirtin Kehräämössä, jossa toimitusjohtaja Tarja ja 20 vuotta kehräämötyötä tehnyt Päivi esittelivät meille kehräämön toimintaa ammattiylpeyttä huokuen. Suomalaisen villan matka karstalevyksi, topsiksi ja moneksi erilaiseksi langaksi jäi varmasti jokaisen Kipakan mieleen. Hauskaa oli kuulla, kuinka liukuvärjättyjen lankojen villat syötetään käsin karstauskoneeseen. Työntekijän täytyy pysyä valppaana, jottei ala luomaan uutta värijärjestystä. Itse en ottanut kuvia kehräämöstä, mutta muiden blogeista varmasti löytyy.
Yövyimme Härkäniemen tuvassa, konkreettisesti niemen nokassa järven rannassa. Luonto ja varsinkin erilaiset linnut naapureina, kuikka, teeri, sorsa, käki ja yksi lokki hautoi rantasaunan pienellä lähisaarella. Ja tämän lisäksi kaikki ne pikkulinnut, joita neuleihmiset ei tunnista.
Lauantaina tustustuimme Kenkäveron Pappilan puutarhaan, Marttojen perinnetietokeskus Syreeniin, Kenkäveron myymälään sekä Pappilaravintolan maukkaisiin ruokiin. Kävimme myös
Raijan Aitassa - käsityön harrastajan aarreaitassa - pullakahveilla ja tietenkin hienoja pellavatuotteita ja -lankoja hypistelemässä.
Luontonähtävyyksistä kiinnostuneet autoilivat (neuloen helteestä huolimatta) vielä Astuvansalmen kalliomaalauksia katsomaan. Reilusti yli 3000 vuotta vanhojen maalausten jälkeen ilta kului rennosti saunoen, omia kuvioita neuloen ja kehruutaitoja kartuttaen. Ruoanlaittoon emme oikein aikaa käyttäneet.
Sunnuntai-iltapäivänä ennen kotimatkaa vierailimme
Villa Laurilan tilalla. Retki ei olisi ollut mitään ilman näiden ihanien eläimien rapsuttelua. Talon emäntä Auli kertoi meille oikein napakasti ja asiantuntevasti eläimistään, jotka saavat aivan varmasti lajilleen ominaista hyvää hoitoa. Lampaita oli suomenlampaita (emännän oma suosikki), kainuunharmaksia ja ahvenanmaanlampaita. Lisäksi "villaeläiminä" laamoja ja angorakaneja. Villasikoja myös, mutta niiden "karvat" eivät ainakaan vielä langaksi ole päässeet. Vuohia, aasi, poro, hevosia, kanoja, kissoja ja koiria... että olisi sitä pidempikin tovi kulunut tilan eläimien seurassa.
Lisää matkaraportteja
Mervin,
Meten ja
Pirkon blogeissa.
